Pari viikkoa on taas ollut elämä hulabaloota eli kiireitä riittää edelleenkin. Puikot ovat toki viuhuneet montakin kertaa ja monella puikolla. Sukat ja tossukatkin ehdin toki tänä aikana neulaista muiden kiireiden keskellä.
Parisen viikkoa takaperin liikuin Suomalaisen Kirjakaupan kulmilla ja poikkesin sinne samalla ale-ostoksille. Ei muuten, mutta palautin sen tädin tilaaman kirjan heti alkukuusta ja ostin niillä rahoilla itelleni tämän. Nyt on etsinnässä serkkulikalle helppojen käsityöohjeiden kirja aloittelijalle. No kaipa se jostain vastaan vielä tulee. Sitten siihen meille muutamat lankakerät ja tädin seteli onkin sitten käytetty toiveen mukaan.
Pöydästä löytyi esim. tämä kauan kuolattu opus
, joka on ollut mulla kirjastostakin lainassa ja tietenkin tuurillani heti kuukauden päästä palautettava varattuna. Nyt ei kuitenkaan tätä tarvitse palautella muita varten, vaan voin keskittyä ihan omiin tekeleisiin ja ihan rauhassa. Mulla olisi ihanan punaista Vuorelman villaista vyyhtilankaa 3 kpl. Josko tästä aloittaisi jollain mallilla joskus neulomaan niistä langoista pitsihuivia. Saisinpahan nekin langat vihdoin ja viimein pois marinoitumasta enempää.
Lopusta “syksy”langan kerästä tekaisin pienehköt sukat. Naisten joka jalalle tekaisin sitten neuloen sekä virkaten tossukat, jotka muistuttavat ennen vanhaan minullakin olleista mustista kiinantossuista.
Siis nuo valkoiset sukkaosat on neulottu 7 V- langasta ja päälliosa on kavennettu kärkeä kohti. Otin koukulla silmukat reunoista ja virkkasin mustalla nuo ympärykset sekä remmit. Niin helppoa ja yksinkertaista, jotta voisin tekaista näitä vielä lisääkin. Nuo remmit on ommeltu kiinni tuohon reunaan ettei ne kävellessä riuhdo miten sattuu.
Jotain luonnonvalkoista Villeä on nyt menossa noilla bambuilla, mutta katsotaan vielä miten ja mihin lanka riittää.
Nyt pitää taas mennä, sillä ei nämä kiireet olemalla vähene. Yritän aina ehtiä jättää jopa vierailukommentteja, mutta nyt se on ollut ihan sula mahdottomuus ![]()
Mukavaa syksynjatkoa kaikille ja tulen taas tänne piinaamaan kunhan vain ehdin.








